Kuumeeton aamu
Tänään oli kuumeeton päivä. Pää on silti yhä tukossa, mutta sain sentään käytyä pienellä kävelyllä. Virkisti kummasti oloa, sekä henkistä että fyysistä. Kokonaisuutena ollut todella hyvä päivä, vaikka voimat ovatkin kadoksissa. Pyrin tietoisesti olemaan ajattelematta kirjoittamista. Se tuntui hyvältä idealta, koska en muista ajatelleeni juomista missään kohtaa päivää.
Voiko tämä olla näin helppoa?
Miksi tunnen huonoa omatuntoa siitä, että en ole ajatellut juomista? Päivä kuusi, ja jotenkin vain tuntuu, että ei tämän kuuluisi olla näin helppoa. Tiedän, että matkalla tulee vielä varmasti töyssyjä ja paljon, ja että olen vasta alkumetreillä, mutta silti. Eikö sitä pitäisi olla tyytyväinen, että en ole kaupan oluthyllyillä taistelemassa mielihalujani vastaan? Ehkä se on vain sitä samaa pelkoa kuin aiemmassa postauksessa. Että jos tästä tulee liian helppoa, niin voin hyvillä mielin koittaa vain hallita juomistani, enkä lopettaa kokonaan.
Ensimmäisiä muutoksia
Vaan samalla toivon, että tämä pysyisikin näin helppona. Nyt jo kuuden päivän jälkeen tuntuu, että kehossakin on tapahtunut jotain muutosta. Ei nyt vielä voida puhua mistään painon putoamisesta, mutta silti tuntuu, että kiloja olisi lähtenyt. Ja kaikki naamasta. Jos olo pysyisi tällaisena, niin se varmasti motivoisi myös tekemään kunnolle jotain. Siihen kun ei kaikelta tissuttelulta ole jäänyt hirveästi aikaa viime vuosina. Mua on jo pitkään harmittanut se, miltä näytän. Olisi kiva päästä takaisin lähemmäksi sitä, miltä näytin vielä vaikka 4–5 vuotta sitten. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta kaikki motiivit ovat tervetulleita, pienimmätkin.
Kaipuu tekemiseen
Paljon muutakin on muuttunut tässä viimeisten vuosien aikana. Omat harrastukset ovat jääneet taka-alalle. Ennen kävin lähes joka ilta pitkällä kävelyllä musiikkia kuunnellen. Viimeisen vuoden aikana kerrat ovat laskettavissa varmaan yhden käden sormilla. Samoin aiemmin kävin kuvaamassa useampana päivänä viikossa. Siihenkään ei ole “aika” riittänyt enää pitkään aikaan, satunnaisia kertoja lukuun ottamatta. Haluan alkaa taas tekemään asioita. Samalla pitää koittaa kuitenkin vähän malttaa, ettei löydä itseään baarin tiskiltä, kun oli kuvausreissulle unohtunut ottaa kameran vara-akut matkaan.
Varovainen toiveikkuus
Mutta ehkä kaikki aikanaan. Otetaan nyt tää ilta taas vielä iisisti jo tämän flunssailunkin vuoksi. Ensi viikolla haluan käydä ainakin yhdellä pitkällä iltakävelyllä. Pitää lähteä kello ysin jälkeen, ettei vahingossakaan käy lähikaupassa. Ja kävellä sellaiseen suuntaan, ettei matkalla tule vahingossakaan anniskeluravintolaa vastaan.
Luotto itseen on kova…